Euroopassa käydään sotaa ja Suomessa lakkoillaan – Suomen päättäjillä on vaikeat kysymykset ratkottavana

03.04.2022

Ei käy kateeksi nykyisiä päättäjiä. Ensin oli koronapandemia ratkottavana ja nyt on selvityksen alla Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiset kysymykset sekä hoitajien lakko. Päättäjät saavat nyt lokaa niskaan joka suunnalta. Kansalaiset olivat turhautuneita koronarajoituksiin ja hoitohenkilökunta puolestaan kasvavaan työmäärään. Osa suomalaisista menetti elinkeinonsa ja osa hukkui työmääräänsä. Alkuvuodesta oli hieman valoa tunnelin päässä ja hetken ajan näytti jopa siltä, että asiat ovat ehkä kääntymässä parhain päin kunnes syttyi sota Ukrainassa. Nyt lisähaasteita tuo mukanaan hoitajien lakko. Jopa kiireelliset hoidotkin kuten syöpähoidot ovat jääneet antamatta lakon takia. Kyse on jälleen ihmishengistä, vaikka korona ei ole enää pääsyy tähän kriisiin.

Ymmärrän hoitajien turhautumisen erityisesti koronapandemian aikana, kun työ muuttui entistä raskaammaksi eikä palkkakuopasta näyttänyt olevan ulospääsyä. Toisaalta puhe siitä, miksi Suomessa ei ole hoitajilla yhtä hyvää palkkaa kuin Ruotsissa tai Norjassa, ei ole valitettavasti realistista. Ruotsissa ja Norjassa kaikilla muillakin aloilla palkat ovat paremmat sekä siellä on myös huomattavasti parempi bruttokansantuote. Mielestäni ei ole nykyisessä taloustilanteessa realistista vaatia kerralla noin tonnin korotusta. Toisaalta ei mielestäni uudet hyvinvointialueiden johtajatkaan voi ansaita kovempaa palkkaa kuin pääministerimme. 

Suhteellisuudentaju pitäisi ymmärtää palkkakeskustelussa ja nykyinen taloudellinen tilanteemme. Joudumme laittamaan enemmän rahaa puolustusmenoihin ja se on ymmärrettävää tässä tilanteessa, kun turvallisuusuhka on kasvanut. Jos hoitajat saavat huomattavat palkankorotukset, pian vaativat palkankorotuksia opettajatkin. Tällä hetkelläkin on vaikea saada päteviä opettajia työsuhteeseen eli ei ole kyse vain hoitajapulasta. Jos vain hoitajat huomioidaan, on pian muukin ammattiryhmä vaatimassa vastaavia korvauksia.

Mielestäni hoitajat ansaitsevat jonkinlaisen palkankorotuksen, mutta kohtuus on hyvä muistaa. Työolojen parantaminen on myös asia, johon pitäisi kiinnittää huomiota palkkavaatimusten ohellakin. Kokemus- ja vaativuuslisien uudelleenkatsominen voisi olla myös yksi vaihtoehto kannustaa hoitajia pysymään alalla. Tasapäistäminen ei ole koskaan paras tapa. Toki kaikki hoitajat ansaitsevat kohtuullisen palkankorotuksen, mutta ne hoitajat, jotka ovat olleet alalla pisimpään voisivat ansaita vielä paremman palkankorotuksen kuin juuri alalla aloittaneet hoitajat. Lisäksi hoitajat, jotka tekevät huomattavasti vaativampaa työtä voisivat ansaita erillisen vaativuuslisän. 

Ymmärrettävää on toki, että uusien hyvinvointialueiden johtajien palkat ovat kovat, onhan työkin vaativa. Kuitenkin kohtuullisuus olisi hyvä muistaa johtajien palkoissa. Näkisin paremmaksi sen, että johtajien palkka muodostuisi peruspalkasta ja tulospalkkioista. Ei mielestäni ole kohtuullista maksaa yli 17 000 euroa palkkaa uudelle johtajalle ilman merkittäviä saavutuksia ja tuloksia. Johtajien saavutuksia ja tuloksia pitäisi arvioida myös henkilöstötyytyväisyyskyselyillä. Kovaa näyttöä pitää olla, jotta voidaan maksaa myös korkeaa palkkaa.

Jos kaikki osapuolet tulisivat hieman vastaan tässä vaikeassa tilanteessa ja laskisivat palkkavaatimuksiaan, voitaisiin ehkä päästä sopuun. Ymmärrän hyvin hoitajien turhautumisen, kun uudet johtajat saavat yli 17 000 euroa ja jos hoitajat eivät saa palkankorotuksia. Ehdottaisinkin, että johtajat tiputtaisivat muutamalla tonnilla alas palkkansa sekä hoitajat muutamalla sadalla eurolla palkkavaatimuksensa. Ehkä sitten kaikki voisivat olla tyytyväisiä ja suomalaiset saisivat taas välttämätöntä hoitoa.

Toivon myös, että päättäjät uskaltavat rohkeasti ottaa kantaa asioihin ja tehdä nopeallakin aikataululla päätöksiä. Mitä pidempään hoitajien lakko kestää tai emmimme Nato-kantaamme, uhkaa kumpikin päättämättömyys ennen pitkää turvallisuuttamme.