Miksi tietyt poliitikot ovat etuoikeutetumpia kuin toiset?

27.05.2021

Tätä kysymystä olen jo pidemmän ajan pohtinut. Olen seurannut yhteiskuntaan liittyviä uutisia kouluikäisestä alkaen ja huomannut jo silloin, että media kohtelee politiikkoja puolueellisesti. Valitettavasti tämä korostuu nykyään huomattavasti selvemmin. Hyvin kärjistetysti nykypäivän kahtiajako on - täydelliset vihervasemmistolaiset naiset vs. ahdasmieliset keski-ikäiset ukot.

Toimittajat eivät halua kuunnella, mitä esimerkiksi keski-ikäisillä ukoilla on sanottavaa, koska toimittajat haluavat mieluummin kuunnella, mitä kaunista sanottavaa on täydellisillä vihreämielisillä naisilla. Ja usein se sanoma on täysin utopistista.

Haluan kuitenkin kiittää erästä toimittajaa, Sanna Ukkolaa hyvästä kolumnistaan. Ukkola nostaa ajankohtaisen aiheen esille rohkeasti. Ukkola kirjoitti 20.5 Iltalehteen pääministeristämme Sanna Marinista (sd), kuinka Marin vetoaa aina naiskorttiinsa ja Marinia pitää kohdella silkkihansikkain. Ukkolan kritiikki on paikallaan. Lisäksi tuorein Iltalehden julkaisema juttu siitä, kuinka Marin maksattaa perheensä aamupalat verovaroista ei ole pikkujuttu. 

Mielestäni on hyvin vähän kritisoitu Marinin ylimielistä käytöstä haastatteluissa tai hänen utopistisia vaalilupauksiansa. Esimerkiksi torstai-illan 20.5 puheenjohtajatentissä Marinin mukaan kunnan pitäisi taata jokaiselle töitä haluavalle nuorelle kesätyöpaikka. Hyvin utopistinen ajatus jälleen kerran pääministeriltämme, että kuntien pitäisi maksaa jokaiselle nuorelle kesätyöpaikka. Toimittajien kysyessä Marinilta, miten Tampere ratkaisee haasteet esimerkiksi mielenterveyspalveluiden osalta, oli Marinin vastaus melko ympäripyöreä. Marin puolusteli Tampereen raitiovaunuhanketta ja perusteli sitä sillä, että raitiovaunu on ilmastoteko ja raitiovaunulla kaupunkilaiset pääsevät kulkemaan palveluihin.

 
Marin vieritti toistamiseen vastuun virkamiehille "aamupalakohuasiassakin". Marin ei halunnut vastata kysymykseen, miksi yksityiset ruokaostokset valtion varoista salataan. Marin on onnistunut tähän mennessä hurmaamaan median vetoamalla naiseuteensa ja puhumalla tasa-arvon ja ympäristökysymysten puolesta.

En kiistä, etteikö ympäristökysymykset tai tasa-arvo ole tärkeitä. Eittämättä ne ovat tärkeitä, mutta päätösten on oltava myös sosiaalisesti ja taloudellisestikin kestäviä, ei vain ekologisesti. Jos talous ei ole kunnossa, miten voimme rakentaa sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän yhteiskunnan? Entä Vihreiden poliitikot tai jäsenet, jotka puhuvat paljon vihreistä arvoista, mutta teot puhuvat toista? Esimerkiksi viralta pantu VTV:n johtaja Tytti Yli-viikari on ollut aikoinaan Vihreiden kuntavaaliehdokkaana ja nykyään hänet tunnetaankin häikäilemättömästi valtion luottokorttia ja lentopisteitä käyttäneenä oman edun tavoittelijana. Entä Sanna Marin, joka puhuu esimerkiksi eriarvoisuuden torjumisen puolesta. Pääministerin liksa on sen verran hyvä, että hänellä olisi varaa tarjota vaikka kymmenille kodittomille aamupala halutessaan, mutta Marin haluaa sen sijaan maksattaa perheellensä aamupalan valtion verovaroista. Marin on korostanut kuntavaalien alla sitä, kuinka kunnasta on huolehdittava, koska kunta huolehtii kuntalaisista. Mielestäni tässä on kaksinaismoralismin piirteitä. Miten kunta voi huolehtia kuntalaisista, jos vähäisistä verovaroista maksatetaan hyvin tienaavien poliitikkojen aamupalat?

Toimittajan tärkein tehtävä on kirjoittaa objektiivisesti ja faktoihin vedoten uutisia hyvällä kielellä. Toteutuuko tämä aina? Kun toimittajat arvostelevat esimerkiksi Perussuomalaisten poliitikkoja, on kritiikki enemmän kuin perusteltua toimittajien mielestä. Tämä ei ole enää objektiivista. Oli ideologia mikä tahansa, ei se saa vaikuttaa toimittajan työhön. Politiikassa on aina kyse vahvoista mielipiteistä ja usein mielipiteet ovat vastakkain tiettyjen puolueiden välillä, ja sen vuoksi toimittajien pitäisi osata objektiivisesti haastatella poliitikkoja tai kirjoittaa heistä juttuja. Kyllä jokainen toimittaja halutessaan löytäisi kritiikkiä jokaisesta puolueesta ja poliitikosta, oli tausta mikä tahansa.

Ylen puheenjohtajatentit ovat täydellinen esimerkki huomata tämä epäsuhdanne toimittajien tavassa haastatella poliitikkoja. Harvoin olen pannut merkille sen, että esimerkiksi Vihreiden, Vasemmistoliiton tai Sosiaalidemokraattien poliitikot olisivat saaneet "kuulla kunniansa." Esimerkiksi Marinin puhe ylittyi reippaasti sovitun ajan. Toimittajilta tai asiantuntijoilta ei tullut moitteita, vaikka puheen kestoa oli aikaisempina iltoina painotettu, että puheen on pysyttävä seitsemässä minuutissa. Jos toimittajat eivät halua kritisoida omiaan, eikö olisi asiallista edes yrittää olla objektiivinen haastateltaessa muiden puolueiden poliitikkoja?

Ukkola nostaa muutaman hyvän esimerkin siitä, että Marinia edeltäneet miespääministerit ovat kohdanneet kohtuuttoman suurta mediaryöpytystä. Objektiivisuuden nimissä on hyvä muistaa myös, että osa naispoliitikoistakin on joutunut median silmätikuksi. Kyse siis ei ole vain sukupuolikysymyksestä, jonka Ukkola mainitsi, vaan kyse on enemmänkin puolueellisesta näkökulmasta. Esimerkiksi entinen valtiovarainministeri Katri Kulmuni (kesk) koki kohtuuttoman ryöpytyksen suhteessa siihen, mitä nykyinen ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr) on kohdannut virkarikosepäilyistään. Kumpikin poliitikko mokasi. Kulmuni ymmärsi tehneensä väärin ja pyysi anteeksi sekä luopui ministerinsalkustaan. Haavistolla ei ollut munaa myöntää virhettään ja erota ministeritehtävästään.

Kun kyse on vihervasemmistolaisista poliitikosta, yhä useammat toimittajat katsovat läpisormien heidän törttöillyt. Olen lukenut vain hyvin lyhyitä uutisia Vihreiden ja Vasemmistoliittolaisten poliitikkojen törttöilyistä. Pahin esimerkki tästä oli se, kun Lapin Vihreissä toiminut nainen oli jatkanut toimintaansa politiikassa käräjäoikeuden tuomion jälkeen. Nainen oli syyllistynyt lapseen kohdistuneeseen seksuaalirikokseen ja tuomion jälkeen hänet oli vielä valittu Lapin Vihreiden luottamustoimeen. Vasemmistoliiton leiristäkin löytyy hieman vastaava tapaus. Turun Vasemmiston pormestariehdokasta epäiltiin tyttöjen salakuvauksesta suihkussa. Kumpikin juttu oli iltapäivälehtien lööpeissä, mutta sen jälkeen molemmat jutut unohdettiin. Tai entä Vihreiden vaaliauto, jonka kulutus on 42 litraa satasella? Bensiinillä kulkevaa kuorma-autoa on puolusteltu sen turvin, että kuorma-auton päästöt ovat vähäiset suhteessa sen elinkaareen.

Kun kyseessä on vihervasemmistolaisten poliitikot, asiat pitää unohtaa pian ja painaa villaisella, jos suinkin mahdollista. Jos kyseessä olisi jonkin muun puolueen poliitikko, asia olisi todennäköisesti toisin. Teuvo Hakkaraisen (ps) törttöilyt vielä vuosienkin jälkeen muistetaan. Tai Matti Vanhasen (kesk) surullisen kuuluisa kohusuhde Susan Ruususen kanssa. Väitän, että moni muistaa vielä Ilkka Kanervan (kok) naissotkutkin. Muistaako moni lukeneensa aiempia esimerkkejäni seksuaalirikoksista, jotka tapahtuivat vihervasemmistolaisten toimista?

Tietyt poliitikot tai puolueen jäsenet ovat herkemmin median kritiikin kohteena kuin toiset. Tietysti on olemassa yksi puolue, joka onnistuu aina pääsemään suhteellisen helposti pois median hampaista. Kokoomuksen poliitikot nimittäin onnistuvat useimmiten pelaamaan korttinsa hyvin median edessä ja välttämään pahimman ryöpytyksen. Ehkä siksi, ettei puolue uskalla ottaa kantaa mihinkään, kuten nähtiin esimerkiksi Euroopan unionin "elvytyspakettikeskustelussa". 

Mielestäni tämä kahtiajako on hälyttävää. Kyllä vihervasemmistolaiset naiset ja keski-ikäiset ukot mahtuisivat saman pöydän ääreen keskustelemaan, jos jokainen osapuoli pystyisi kuuntelemaan toista ilman valmiita ennakkoasenteita. Ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta on hyvä osata kuunnella, ja faktoihin on myös pystyttävä vetoamaan tarpeen vaatiessa.


LÄHTEET

Vihreiden vaaliauto herättää ihmetystä - kulutus 42 litraa satasella

Sanna Marin maksattaa perheensä aamiaiset verovaroista - kuitit salataan yksityisasiana 

Turussa Vasemmistoliiton pormestariehdokasta epäillään rikoksesta 

Lappilaisen vihreän seksuaalirikostuomio järkytti pohjoisen puolueväen

Ukkola: Sanna Marin - Sinun naiseutesi ei ole kiinnostavaa, get over it!

Puheenjohtajatentti: Sanna Marin