Muutama toive seuraavalle hallitukselle

17.07.2022

Minulla on muutama toive seuraavalle hallitukselle. Toivon erityisesti vastuullisuutta päätöksenteossa.

Seuraavalla hallituksella on edessä haastavat ajat. Inflaatio jyllää parhaillaan ja nurkan takana odottaa energiakriisi. Lisäksi pahimmassa tapauksessa saatamme joutua maksamaan myös saksalaisten energiakriisin hintaa, mikäli nykyinen hallitus ei saa riittävän hyvää lopputulosta Uniper-asiassa.

Lisälainanotto ei saa olla se ainoa keino, millä yritämme selviytyä tästäkin kriisistä. Verojen kiristäminen ei ole myöskään paras tapa elvyttää julkista talouttamme. Meidän on tehtävä niin työnteosta kuin yrittäjyydestä nykyistä kannattavampaa. Lisäksi on tehtävä vastuullisia uudistuksia. Esimerkiksi jo ikärakenteemme luo meille suuria haasteita. Työntekijöitä ja yrittäjiä eli veronmaksajia tarvitaan kipeästi lisää.

Työn vastaanottamisen tulisi aina olla kannattavampaa kuin se, että on vastaanottamatta työtä. Hyvinvointivaltiomme ei kestä sitä, että työtä ei tehdä aina silloin, kun työtä on mahdollista tehdä. Tällä hetkellä meillä on suuri kohtaanto-ongelma avoimien työpaikkojen ja työnhakijoiden välillä. Suomessa on lähes saman verran avoimia työpaikkoja kuin työttömiä. Avoimet työpaikat ja työtä vailla olevat pitäisi saada paremmin kohtaamaan toisensa.

Kohtaanto-ongelmasta on puhuttu pitkään, mutta toistaiseksi siihen ei olla keksitty pikalääkettä. Kohtaanto-ongelma on haastava erityisesti siksi, kun syitä on monia, mm. rakenteelliset jäykkyydet palkkojen ja työttömyyskorvausten välillä. Toisinaan työnhakijoiden osaaminen ei kohtaa avoimien työpaikkojen suhteen.

Porrastettu ansiosidonnainen on yksi tapa korjata tätä ongelmaa. Ansiosidonnainen voi olla alkuun hieman korkeampi, mutta ajan kuluessa se laskee. Aikapaine voi kannustaa työtöntä työnhakijaa vastaanottamaan herkemmin työpaikan, joka ei ehkä ole juuri sitä, mitä mieluiten olisi halunnut. Jokainen työpaikka kuitenkin opettaa jotain ja on niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta parempi, että ihmiset ovat töissä kuin kortistossa. Tosin työnteonkin on oltava kannattavaa. Tilanne on hyvin hälyttävä, jos tukien varassa oleminen on kannattavampaa kuin työnteko. Suomella ei ole varaa sellaiseen.

Verotukselliset ratkaisut ovat porrastetun ansiosidonnaisen rinnalla oiva tapa työllisyysasteen kohentamisessa. Tarvitsemme myös enemmän tietoa siitä, millaisesta osaamisesta on pulaa, jotta voimme tarjota työttömille kohdennettua lisä- ja täydennyskoulutusta. Myös opintopolkuja voisi kehittää niin, että alan vaihtavat saisivat nopeammin suoritettua tarvittaessa uuden tutkinnon. Oppisopimuskoulutusta voisi reilusti lisätä.

Kun puhutaan yrittäjyydestä, on tärkeää ymmärtää, että on hyvin eritaustaisia yrittäjiä ja yrityksiä. Valtio myöntää yritystukia yrityksille julkisista varoista. Yritystukia myönnetään eniten suuryrityksille. Kannattavampaa olisi, että yritystukia myönnetään niille yrityksille, jotka tarvitsevat niitä eniten sekä otetaan tässä paremmin huomioon yksityisyrittäjät ja pk-yritykset. Usein juuri yksityis- ja pienyrittäjät ovat hankalimmassa asemassa eikä tulotaso korreloi työmäärän kanssa. Lisäksi niin yritys- kuin maataloustukia olisi hyvä myöntää toimijoille, jotka kehittävät toimintaansa ympäristöystävällisemmäksi.

Lisähuomiona haluan nostaa opiskelijat. Tällä hetkellä opiskelijoiden opintotukeen vaikuttavat opiskelijoiden tulot. Opintotuki pitäisi olla sidoksissa vain suoritettuihin opintopisteisiin. Nykyinen järjestelmä ei kannusta opiskelijoita työntekoon opintojen ohessa. Itse tein töitä yliopisto-opintojeni ohella ja mielestäni se antoi minulle hyvää lisäbuustia opiskeluunkin. Ainoa miinus oli se, että ahkeruudestani rokotettiin ja jouduin tämän tästä palauttamaan Kelalle opintotukia, vaikka suoritin opintopisteitä vaatimusten mukaisesti. Meillä on yhä tällainen järjestelmä, joka pistää jo opiskelijat miettimään sitä, kannattaako tehdä töitä.

Opintojen ohella työnteko on vain ja ainoastaan hyvä asia. Opiskelijat kerryttävät hyvää työkokemusta ja voivat saada helpommin valmistumisen jälkeen työpaikan sekä yhteiskunta saa tarvitsemiaan verotuloja. Jos opiskelijoiden annetaan tehdä niin paljon töitä, kun he pystyvät tekemään opintojen ohella eikä heidän opintotukensa ole sidoksissa tulotasoonsa, voi parhaimmillaan tämä laskea yleisen asumistuen saajien määrää nykyisestään. Ahkeruudesta ei pitäisi rokottaa ketään eikä mitään ryhmää kannata laittaa laskemaan, kannattaako käydä töissä vai olla ilman työtä.

Tämän kaiken lisäksi on tärkeää myös huolehtia siitä, että ihmisillä on mahdollisuus huolehtia hyvinvoinnistaan ja työkyvystään. Ennaltaehkäisevä työ mielenterveyspalveluiden osalta on eittämättä tärkeää, mutta se säästää myös rahaa. Yhä useampi nuori kokee uupumusta jo opintojen aikana tai työnuransa alkumetreillä. Tarvitsemme terapiatakuun osaksi hoitotakuuta, jotta kukaan ei putoa pois työelämästä ennen kuin työura on edes kunnolla päässyt alkuun.