Presidentin armahdus merkittävä kannanotto - Paras naistenpäivälahja

07.03.2021


Maanantaina 8.3. vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Naistenpäivästä kuten muistakin merkkipäivistä on tullut kaupallinen. Media pursuaa jo ennen naistenpäivää lahjaehdotuksia tai muita ehdotuksia sopivista huomionosoituksista naisille. Kukat, suklaarasiat tai jalkahoito kuulostavat hyvältä hemmottelulta naisille, mutta olennaisinta olisi niin naisten kuin miesten muistaa perimmäinen syy, miksi tätä päivää todella vietetään. 


Esimerkiksi yli 40 prosenttia suomalaisista naisista on joutunut miehen tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai uhkailun kohteeksi 15 vuotta täytettyään (Suomen YK-liitto 2021). Toisin sanoen lähes joka toinen yli 15 vuotta täyttänyt suomalainen nainen on joutunut fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai uhkailun kohteeksi. Tietenkään naisiin kohdistunut väkivalta ei ole aina tapahtunut vain miesten toimesta, ja varmasti on tilanteita, joissa nainen on myös kohdistanut oikeudetonta väkivaltaa jotain miestä kohtaan. Kuitenkin aikuisista perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhreista 76,5 prosenttia on naisia (Tilastokeskus 2019).

Yksi perheväkivallan uhri on 46-vuotias Minoo. Ilta-Sanomat julkaisi helmikuun 27. päivä henkilöhaastattelun naisesta, jonka Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli armahtanut. Minoo oli tuomittu hätävarjelun liioitteluna tehdystä tapon yrityksestä kahden vuoden ja kolmen kuukauden ehdottomaan vankeuteen.

Ennen kuin Minoo oli puolustautunut ja taistellut väkivaltaista puolisoaan vastaan perheväkivaltatilanteessa, hän oli juossut ensin hakemaan apua naapurista. Naapuri oli pyytänyt Minoota soittamaan itse hätäkeskukseen. Minoolla ei ollut puhelinta. Hän oli juossut miestään karkuun asunnostaan välittömästi, kun oli tullut tajuihinsa pahoinpitelyn jälkeen. Perheen lapset olivat seuranneet äitiään rappukäytävään, mutta mies ehti työntää naisen ja lapset takaisin asuntoon. Väkivalta jatkui välittömästi asunnossa, kun Minoo palasi sinne. Lopulta Minoo iski miestään kaksi kertaa veitsellä selkään. Oikeus katsoi Minoon syyllistyneen hätävarjelun liioitteluna tehtyyn tapon yritykseen.

Hätävarjelun oppi perustuu ajatukseen kahdesta tasavahvasta ihmisestä, joilla on samat edellytykset puolustautua, mutta perheväkivallassa harvoin kai tilanne on sellainen, toteaa Minoon oikeudenkäyntiavustaja Reija Jäälaakso. Hän kysyy myös, tunnistetaanko hätävarjelutilanteet kunnolla Suomen oikeusprosessissa. Esimerkiksi oikeudessa käsitellään vain yhtä erillistä tapahtumaa, vaikka taustalla olisi jo vuosien piinaava väkivalta.

Minoo oli joutunut pakenemaan suhteensa aikana useamman kerran miestään turvakotiin. Miehelle seurasi vain lyhyt ehdollinen tuomio aiemmista pahoinpitelyistä. Minoon palattua turvakodista kotiinsa väkivalta jatkui yhä. Mies oli myös ollut väkivaltainen lapsiansa kohtaan. Minoo kertoi, että väkivaltaa oli ollut liiton alusta lähtien ja se johtui siitä, kun hän synnytti pelkkiä tyttäriä. Mies kuulemma halveksui Minoota tämän sukupuolen vuoksi.

Minoo tapasi miehen Syyriassa sukulaistensa pyynnöstä. Hän sanoi alusta alkaen, ettei lupaudu menemään naimisiin. Kuitenkin Minoo lopulta suostui, kun mies itki ja aneli, että Minoo allekirjoittaisi paperin. Minoo olisi halunnut Suomeen palattua mennä poliisin puheille ja perua kaiken, muttei uskaltanut.


Turun yliopiston oikeustieteen professori Johanna Niemi sanoo, ettei oikeudessa aina ymmärretä perheväkivallan luonnetta. Hänen mukaansa saatetaan jopa vähätellä naisten kokemaa väkivaltaa. Hyvin usein kuulee, kuinka ihmiset kyseenalaistavat, miksi nainen on jäänyt suhteeseen.

On luonnollista, että ulkopuolinen ihminen ajattelee herkästi, kuinka järjetöntä, jos nainen jää väkivaltaiseen suhteeseen. Asia ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen. Minoon tapauksessa perheessä oli yhteisiä lapsia ja yhteiset lapset tekevät tilanteesta vaikeampaa lähteä.

Minoon oikeuskäyntiavustaja Jäälaakso sanoo hyvin, että presidentin armahduspäätös on vahva kannanotto, että perheväkivalta ei ole hyväksyttävää. Ja viesti muistuttaa myös muista maista tuleville henkilöille, että kulttuuritaustan tai uskonnon perusteella ei voida loukata perusoikeuksia. Minoon tapaus on yksittäinen ja käytin sitä vain esimerkkinä yhdessä lukemanani kirjan kanssa avaamaan perimmäistä merkitystä, miksi naistenpäivää juhlitaan. Mielestäni kauniit ruusukimput tai muut lahjat ovat toisarvoisia, jos seuraavana päivänä jonkun ihmisen (on kyse naisesta tai miehestä) toinen silmä on mustana.

Perheväkivaltasuhteessa elävä on usein nujerrettu, eikä hän itse kykene lähtemään suhteesta pelon vuoksi, vaikka haluaisi. Mielestäni oli todella ikävää lukea, kuinka Minoon naapuri käännytti apua anelevan perheväkivallan uhrin oveltaan pois, eikä itse voinut soittaa poliisia paikalle. En voi ymmärtää, miten joku voi olla niin välinpitämätön ja olla soittamatta apua.


Mielestäni on tärkeää puhua perheväkivallasta ja siitä, kuinka vaikeassa tilanteessa uhri on. Perheväkivallan uhri elää kuin sotaleirille ja pelkää henkensä puolesta, milloin se viimeinen isku tulee. Luin ehkä lukioikäisenä ensimmäisen kerran Liza Marklundin teoksen Uhatut (Gömda). Kirjan alussa on teksti "en sann historia", joka on myöhemmin aiheuttanut kohun. Romaani ei olekaan tositarina, kuten ensin on annettu ymmärtää. Romaani perustuu kuitenkin tositapahtumiin.

Ruotsalainen nainen Maria "Mia" Eriksson rakastuu palavasti ulkomaalaiseen mieheen, joka paljastuu melko pian väkivaltaiseksi. Muistan elävästi tarinasta kohtauksen, kuinka mies heitteli kuin jalkapalloa omaa lastaan kavereidensa kanssa Mian asunnossa. Mia yritti epätoivoisesti saada lapsensa takaisin syliinsä. Kirjan aihe on yhä yhteiskunnallisesti merkittävä niin Suomessa kuin muualla maailmaa, vaikka kirja ei olisikaan täysin tositarina. Kirja kertoo ikävän totuuden, kuinka ruotsalaiset viranomaiset olivat olleet kykenemättömiä suojelemaan ruotsalaista Miaa, joka lopulta joutui pakenemaan väkivaltaista ex-miestään toiselle puolelle maailmaa. Mielestäni oli jotain niin järjenvastaista, etteivät ruotsalaiset viranomaiset pystyneet suojelemaan omaa kansalaistaan hänen väkivaltaiselta ex-mieheltä. En voi ymmärtää sitä vieläkään, miten Ruotsin lainsäädäntö salli sen, nainen eli kuin sodassa. Ja valitettavasti vastaavia esimerkkejä riittää.


Naistenpäivän kunniaksi jokainen voisi kukkapuskien sijaan kysyä lähimmäisiltään, onko kaikki hyvin. Ja erityisesti nähdessään perheväkivaltatilanteen, olisi suotavaa puuttua asiaan, esimerkiksi soittamalla apua (silloin kun uhri tulee luoksesi pyytämään sitä). Kansainvälinen naistenpäivä on ennen kaikkia naisten oikeuksien päivä, mutta myös kansainvälisen rauhan päivä. Perheväkivalta voi koskettaa sukupuolesta tai iästä riippumatta ketä tahansa, eikä kukaan saa sulkea siltä silmiään. Mielestäni jokaisella pitää olla suomeksi sanottuna munaa puuttua kohtaamiinsa epäkohtiin ja auttaa lähimmäistään, joka ei itse kykene siihen syystä tai toisesta.


Lähteet:

Manninen, Laura (2021): Nainen, jonka presidentti Niinistö armahti. Saatavilla 27.2.2021 Ilta-Sanomat tästä.

Helsingin Sanomat (2009): Liza Marklund myönsi, ettei Uhatut-romaani olekaan tositarina

Suomen YK-liitto (2021): Kansainvälinen naistenpäivä

Tilastokeskus (2019): Perhe- ja lähisuhdeväkivalta